Tarvitsemme hallituksen, jolle ilmastonmuutoksen hillitseminen on tärkein prioriteetti

Kevään 2019 eduskuntavaaleissa puolueen valinta on erityisen helppoa.

IPCC:n tuoreen raportin ja sitä viime kuukausina seuranneen uutisoinnin seurauksena kenellekään ei pitäisi enää olla epäselvää, kuinka kriittistä ilmastonmuutoksen hillitseminen on. Toivon jokaisen tiedostavan myös sen, että hillitseminen ei onnistu ilman poliittisia päätöksiä. Juuri millään asialla ei ole ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta yhtä paljon väliä kuin sillä, millainen hallitus kuhunkin maahan valitaan. Maiden hallitukset käyttävät sitä valtaa, joka saa aikaan ratkaisevat päätökset globaalilla tasolla. Suomi tarvitsee hallituksen, jolle ilmastonmuutoksen hillitseminen on tärkein prioriteetti. Tämä tarkoittaa sitä, että tämän yksittäisen teeman on syytä ohjata äänestyspäätöstä kaikkein eniten.

Miten tällainen hallitus sitten saadaan valtaan? Yksinkertaista: siten, että äänestetään sellaista puoluetta, jonka ehdokkaiden prioriteeteissa ilmastonmuutoksen hillintä on mahdollisimman korkealla.

Ensinnäkin: valitse ensin puolue, ja vasta sitten ehdokas. Vaikka oma ehdokkaasi priorisoisi ilmastonmuutoksen hillinnän kuinka korkealle, se ei auta mitään, jos hän kuuluu puolueeseen, jonka jäsenistä suurinta osaa ei ilmasto kiinnosta. Äänesi menee aina ensi sijassa puolueelle ja vasta toissijaisesti ehdokkaalle. Väärään puolueeseen kuuluvalle ilmaston puolustajalle antamasi ääni saattaakin pahimmassa tapauksessa auttaa eduskuntaan ilmastoänkyrän. Lisäksi on hyvä muistaa, että jokaisen puolueen politiikka rakentuu aina lopulta sen ehdokkaiden keskimääräisten arvojen perusteella.

Mistä sitten voi tietää, minkä puolueen ehdokkaat oikeasti priorisoivat ilmastonmuutoksen hillinnän korkealle? Onneksi meillä on käytössämme vaalikonedataa. Kyseessä on arvovalinta, joten sitä mittaavat erityisen hyvin kysymykset, jossa ehdokas joutuu priorisoimaan ilmastonmuutoksen hillinnän suhteessa muihin poliittisiin tavoitteisiin.

Vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessaan Yle kysyi, mitä mieltä ehdokkaat ovat väitteestä ”Ilmastonmuutoksen hillitseminen pitää asettaa teollisuuden kilpailykyvyn edelle”. Vastausten jakauma (kts oheinen kuva) paljastaa erittäin tehokkaasti kunkin puolueen ehdokkaiden keskimääräisen arvomaailman. Vihreät on puolueista ainoa, jonka ehdokkaista yksikään ei priorisoi teollisuuden kilpailukykyä ilmastonmuutoksen hillinnän edelle. Esimerkiksi Kokoomuksen ehdokkaista näin tekee järisyttävät 73 prosenttia.

Jos siis olet kanssani samaa mieltä siitä, että ilmastonmuutoksen hillintä on tärkein teema, kannattaa äänestää Vihreitä. Jos jostain syystä tämä tuntuu vaikealta, myös Vasemmistoliitto on varsin hyvä vaihtoehto, eikä ääni SDP:lle tai RKP:llekään vie asioita väärään suuntaan.

Parasta, mitä ilmastolle voisi kevään vaaleissa tapahtua olisi, että Vihreät, Vasemmistoliitto, SDP ja RKP onnistuisivat saamaan yli 50% äänistä ja muodostaisivat hallituksen neljästään. Sellainen hallitus satsaisi takuuvarmasti ilmastonmuutoksen hillintään. Tämä skenaario ei ole mitenkään mahdoton: tuoreimmassa HS-gallupissa näiden puolueiden kannatus on yhteensä 49 prosenttia. Paljon ei siis puutu.

Olisin jopa valmis esittämään sellaisen mielipiteen, että ääni Kokoomukselle on ääni ilmastonmuutoksen hillintää vastaan – ellei kevään vaalikoneiden data näytä näiden asenteiden muuttuneen totaalisesti, mitä on vaikea uskoa. Kyse on arvovalinnasta, ja arvot muuttuvat hitaasti.

En tietenkään tarkoita tällä sitä, että Kokoomuksen ehdokkaat olisivat keskimäärin esimerkiksi muita itsekkäämpiä tai enemmän omaa etuaan ajattelevia. Päinvastoin, uskon että heillä on ihan yhtä vahva halu ajaa tärkeinä pitämiään yhteiskunnallisia asioita kuin muillakin puolueilla. Ongelman ydin on siinä, että heidän arvomaailmassaan prioriteetit siitä, mikä on tärkeintä, asettuvat ilmaston kannalta ongemallisesti. Tämä johtuu todennäköisesti monesta asiasta, muun muassa heidän lähipiirinsä arvomaailmasta ja siitä, millaisista lähteistä he tietonsa maailmasta saavat. Vaikutus myös kumuloituu: jos ehdokaskandidaatti on erityisen huolissaan ilmastonmuutoksesta, hän valitsee todennäköisesti puolueekseen Vihreät, kun taas Kokoomus on todennäköinen vaihtoehto ihmiselle, jota talous kiinnostaa ilmastoa enemmän.

Kokoomuksella on toki myös paljon erinomaisia ehdokkaita, joille ilmastonmuutoksen hillintä on aidosti keskeinen prioriteetti. Heidän ongelmansa on se, että he ovat väärässä puolueessa. Kuten yllä todettiin, äänestäjän näkökulmasta puolueen valinta on yksittäisen ehdokkaan valintaa tärkeämpää.

Entäs se ydinvoima?

Omassa lähipiirissäni moni huomauttaa tässä kohdassa, että Vihreiden arvomaailma ei aina näy heidän toiminnassaan. Moni nostaa esimerkiksi ydinvoiman, joka monien uskottavien tutkimustulosten ja tutkijamielipiteiden valossa on keskeisessä osassa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Vihreät on perinteisesti vastustanut ydinvoimaa sinnikkäästi.

Tämä kritiikki on erittäin perusteltua. Ydinvoima-asia on monimutkainen ja siitä on paljon tietoa suuntaan ja toiseen, mutta itsekin olen tällä hetkellä kohtalaisen kattavan perehtymisen jälkeen kallistunut siihen suuntaan, että ydinvoimaa tarvitaan. Tältä osin näkemykseni eroavat siis Vihreiden valtavirrasta. Tuntuuhan se hassulta, että tässä yksittäisessä kysymyksessä ajatukseni ovat lähempänä kaikkein ympäristövastaisimman puolueen Perussuomalaisten kantaa.

Kyynisimmät toteavat tässä kohtaa, ettei poliitikko välitä oikeasti muusta kuin vallasta. Vihreiden ajatellaan siis vastustavan ydinvoimaa sen takia, että sillä saa ääniä. Itse en kuitenkaan tähän usko. Yksittäisten kansanedustajien henkilökohtaiset prioriteetit varmasti vaihtelevat paljonkin, mutta keskimäärin uskon kuitenkin, että suurinta osaa kaikkien puolueiden kansanedustajista motivoi ensi sijassa aito halu saada aikaan muutosta parempaan.

Vihreiden ydinvoimakielteisyys oli aikanaan perusteltua, ja edelleenkin ydinvoiman hyödyntämiseen liittyy myös paljon haasteita. Silti Vihreiden asenteissa on jo selvästi nähtävissä muutos kohti positiivisempaa ydinvoimasuhtautumista. Esimerkiksi perinteiset ydinvoiman vastustajat Osmo Soininvaara ja Oras Tynkkynen ovat muuttaneet kantojaan uusimman tutkimustiedon valossa. Puolueen johto korostaa mielellään, että Vihreät ei missään tapauksessa halua ajaa alas nykyisiä ydinvoimaloita Saksan tapaan. Kevään vaaleissa nähdään myös ensi kertaa näkyvästi ydinvoimamyönteinen Vihreä ehdokas, Ilmatieteen laitoksella ilmastotutkijana toimiva diplomi-insinööri Atte Harjanne.

On paljon helpompaa tehdä Vihreistä aidosti ydinvoimamyönteinen puolue kuin Kokoomuksesta aidosti ilmastonmuutoksen hillinnän priorisoiva puolue. Keskustelu ydinvoimasta on kuitenkin lopulta keskustelua siitä, mikä hillintäkeino on tehokkaampi kuin toinen. Asiasta saadaan jatkuvasti lisää tutkimustietoa, jonka perusteella osapuolet voivat muuttaa näkemyksiään. Sen sijaan kysymys siitä, onko kilpailukyky ilmastoa tärkeämpi on arvokysymys. Sitä on huomattavasti vaikeampi muuttaa tutkimustiedolla. Arvotkin muuttuvat, mutta hitaammin.

On tärkeää muistaa, että kunkin puolueen ydinvoimakanta on vain pieni osa kokonaispalettia niistä toimista, jotka ilmastonmuutoksen hillintään tarvitaan. Kestävämpien energiantuotantomuotojen lisäksi tarvitaan toimia esimerkiksi lihansyönnin, lentomatkailun, metsien hakkuiden ja energiankulutuksen vähentämiseksi. Juuri tämän vuoksi ehdokkaiden arvomaailma on niin tärkeässä osassa: mielipiteet yksittäisistä keinoista voivat vaihdella tapauskohtaisesti, mutta arvot ohjaavat suhtautumista kaikkiin näihin päätöksiin.

Toistan siis kirjoituksen yhteenvetona äänestyssuositukseni: äänestä sellaista puoluetta, jonka ehdokkaiden arvomaailmassa ilmastonmuutoksen hillintä on mahdollisimman korkealla.